1. Nimi?
Pekka Rajala
2. Milloin liittynyt Merenkävijöihin?
01.07.1966
3. Minkälainen miehistö?
Oma perhe: vaimo Pirkko ja lapset Anneli, Jouni ja Mirkka sitä myöten kun pysyivät kannella. Myöhemmin lapset siirtyivät omia veneitään purjehtimaan tai gasteiksi kavereittensa kilpaveneisiin.
4. Miten oppinut purjehtimaan?
Ystävien avulla keskisuomalainenkin oppi purjehtimaan! Oppia antoivat mm. Lauri Mehto folkkarillaan ja varsinkin 1966 Antti Oksanen Suomenlahden kilpailuissa hänen ”Najadissaan”.
5. Miten innostui?
Alkukipinä leimahti Turussa 1951, kun kaupungin rakannustoimiston suunnittelijaväki teki purjehdusretken Eero Evinsalon purjeveneellä Rymättylään. Olin silloin ensimmäisen kerran purjehtimassa merellä ja kokemus oli niin upea, että päätin joskus hankkia purjeveneen!
6. Minkalainen vene, montako ollut, millaisia?
Ensimmäinen oli S/Y MOMENTO KR-L60, jonka ostin Erkki Volaselta 1966. Suunnittelija P-O.Blomqvist ja rakentaja Henry Orrmanin veistämö. Momento oli mahonkinen slooppi, 6,85 x 2,2,m, syväys 1,45 m ja paino 1,7, t. Toinen oli S/Y ELINA MK 60, jonka ostin 1973. Vene oli lujitemuovinen SVEA 36, rakentaja Joemarin Oy. Onneksi tein veneen varustuksesta niin yksityiskohtaisen sopimuksen, että sain sen pesästä varustamon mentyä konkurssiin.
Kolmas oli S/Y TRIOLI L 1689, jonka ostin Jorma Nymanilta 1984. Vene oli rakennettu 1980 Jonmeren telakalla lujitemuovista ja oli tyyppiä Jon 33. Olimme Sulkaniemen poukamassa ihailleet tätä tyyppiä ja nyt saimme onnellisen sattuman kautta sen hankkia. Myin veneen 1995.
7. Purjehduskokemus. Onko harrastanut kilpapurjehdusta?
Perheemme purjehdukset olivat lomapurjehduksia Suomenlahdella ja Saaristomerellä, eteläisin kääntöpiste oli Gotlanti. Kesälomani pituus oli yleensä vain kaksi viikkoa, mikä kyllä käytettiin tehokkaasti.
Purjehdusseurojen pikkukilpailuihin osallistuimme Helsingin ja Porvoon vesillä.
8. Minkälaisia muutoksia havainnut purjehduksensa aikana ympäristössä ?
Olemme perheen kesken todenneet että yhteinen purjehdusaikamme 1966-95 oli ”niitä vanhoja hyviä aikoja”, jolloin moottorialukset väistivät purjehtijaa, retki- ja luonnonsatamissa oli tilaa eikä merilevälauttoja ollut. Emme siis kokeneet vielä sitä yllättävän nopeaa muutosta huonompaan suuntaan, mikä sittemmin on kiusannut ja kiukuttanut veneilijöitä.
Merimiestaidottomia veneilijöitä kuuluu olevan yhä enemmän.
9. Mitä purjehdus antaa?
Nyt kun luemme vuosikymmenten takaisia lokikirjojamme ja katselemme niitä satoja valokuvia purjehdusretkiltämme, koemme tunnelmat ja tapahtumat hyvinkin tarkasti uudelleen. Muistamme ne monet purjehdushullut ystävämme, jotka yhä uudelleen tapasimme kesästä toiseen melkeinpä samoissa satamissakin. Ne ovat kullan arvoisia muistoja.
10. Omat purjehduskokemukset, ”highlights”
Totta kai ensimmäisenä purjehduskesänä koettu elokuun myrsky 1967 on jäänyt lähtemättömästi mieliimme. Olimme silloin Sulkaniemessä, toki hyvässä turvassa ja mertsareiden seurassa. Saimme kuitenkin pari tärkeää opetusta tuleville kausille. Myrskytuulen pyöriessä ympäri tulimme tilanteeseen, että vene piti siirtää sisälahteen ponttoonilaituriin. Kukapa muu kuin aina auttavainen Olavi Eriksson astui Momenton kannelle ja sanoi ensi sanoikseen:”Kuule Pekka, köysien pitää kannella olla aina hyvässä järjestyksessä!” Myrsky kesti yli viikonvaihteen. Maanantaina rupesi veneitä jo lähtemään, ensimmäisenä Antinojan Eikka Maijansa kanssa. Komeasti pursi kryssasi salmesta vaahtopäiselle merelle kohti länttä.
Viikonvaihde oli raskas ja vähäuninen. Sattuipa vielä sellainenkin yhteensattuma, että minulla oli satamavartiovuoro seuraavana yönä.
11. Mitä ominaisuuksia vaatii?
Opiskelin alkuun heti teoriat: Työväenopistossa laivuri- ja navigointikurssit ja SPR:n opastuksella ensiapukurssit.
Maakravun kysymykset ohitetaan. Pekka Rajala lähettää Tapiolasta ystävällisiä terveisiä.
Pekka Rajala/Eija Telaranta