1. Nimi?
Simo Tunkelo.
2. Milloin liittynyt Merenkävijöihin?
Simo on liittynyt Merenkävijöihin vuonna 1978. Hänen miehistönään ovat perhe, eli vaimo ja kolme lasta, tai kaverit. Simo on ollut Merenkävijöiden kommodorina vuosina 2000 – 2003 sekä I varakommodorina 2004- 2006, kommodorina 2007-2008 ja muissa hallitustehtävissä 2009-.
3. Miten oppinut purjehtimaan?
”Aloitin purjehtimisen meripartiossa. Ensimmäiset purjehduskokemukset olivat lähellä kotiani Otaniemen lahdella 1969. Ollessani 11-vuotias isä perusti Otaniemen Meripojat, seuran, jossa purjehdittiin ahkerasti. Merenkävijöistä ostettiin optimistijolla ”Kitty” ja tämä lisäsi purjehdusintoa. Lapsuudessani meri oli aina lähellä. Kavereita oli paljon ja heidän kanssaan mentiin purjehtimaan joskus järvellekin. Purjehdus oli kaiken kaikkiaan hauskaa leikkiä. ”
4. Minkalainen vene, montako ollut ja millaisia?
Ensimmäinen vene oli optimisti, joka oli puuvene. Toinen vene oli 505, jonka kansi oli puuta. Kolmas vene oli Olsson 29. H-veneitä on ollut 4 kpl kaiken kaikkiaan veneitä on ollut yhteensä 7 venettä.
5. Purjehduskokemus
Simo on harrastanut aktiivisesti sekä kilpa- että matkapurjehdusta 7-vuotiaasta 47-vuotiaaksi. Luonteeltaan hän kertoo olevansa kilpapurjehtija. Matkat ovat suuntautuneet pääasiassa Itämerelle mutta myös Atlantilla Simo on käynyt muutaman kerran.
Raumanmeren purjehduskilpailuista vuonna 1986 Simo palasi Helsinkiin vaimonsa ja pienen lapsensa kanssa. Tämä matka on jäänyt erityisesti mieleen.
6. Kilpailusaavutuksistaan Simo mainitsee H-veneellä Suomen Mestaruussarjassa vuonna 1994 saavutetun 10. sijan, sekä Tanskan avoimissa H-venekilpailuissa 1991 voitetun pronssisijan. Tämä kilpailu oli tasoltaan olympialaisten luokkaa, koska mukana oli olympiapurjehtijoita. Simo kertoo vaimonsakin joskus osallistuneen kilpailuihin. Simo kuitenkin lopetti kilpapurjehduksen vuonna 1994. Hän harrastaa nykyään matkapurjehdusta meren ehdoilla ja on siinä mielessä merenkävijä. Vaimonsa kanssa hän mielellään valitsee suunnan, jossa tuuli on myötäinen.
7. Kysymykseen vuosien mittaan tapahtuneista ympäristön muutoksista Simo vastaa havainneensa monia muutoksia. ”Kaksikymmentäviisi vuotta sitten vedet olivat kirkkaita, toisin kuin nyt. Myös tuulet ovat kääntyneet. Ennen myrskyt olivat säännöllisesti kesäisin. 1970-luvulla myös purjehtijoiden määrä oli paljon pienempi. Nykyään purjehdusta ei enää pidetä snobilajina.”
8. Mitä purjehdus antaa?
”Purjehdus antaa paljon kokemuksia. Sen parissa tapaa paljon ihmisiä ja saa uusia ystäviä. Luonnossa voi liikkua luonnon ehdoilla.”
9. Purjehdus Raumalta Helsinkiin aloitusvuosina perheen kanssa oli mielenkiintoinen. Paikallinen purjeneuloja ompeli spinakkeripussista metrin pituisen sängyn, jossa tyttäremme Riikka saattoi nukkua. Aina vendan aikana tyttö kierähti puolitoista kierrosta ja venettä piti ajaa niin, että lapsi oli oikeassa asennossa. Kryssi oli tosi tarkkaa. Purjehduksen askeettisuus ja lähellä luontoa oleminen viehättivät. Ajoimme kerran venettä kun minun piti mennä vessaan. Vaimoni Rita tuli pinnaan. Sinä aikana tuli yllättäen reimari ja vaimo kysyi miltä puolelta ajetaan. Vastasin että ”oikealta” puolelta tarkoittaen sitä millä puolella kiveä ei merkin mukaan ollut. Tietysti ajoimme kivelle. Tämän jälkeen opeteltiin reimarit ja käytiin kurssit. Viime kädessä kipparilla on kuitenkin veneessä purjehdusvastuu.
10. Simon kertoman tarinan mukaan ruotsinkieli oli Ahvenanmaalla haaste. Eräs ruotsinkielinen purjehtija sanoi: ”Olkaa tarkkoja siellä ne puhuu vain Suomea”. Ahvenanmaalainen luuli näet Simoa ruotsinkieliseksi, vaikkei hän omasta mielestään ole vahva ruotsin kielessä.
11. Entä millaisia ominaisuuksia purjehtijalta vaaditaan? Simon mielestä tärkein on kunnioitus merta kohtaan. Meriolosuhteissa voi tapahtua mitä vain. Varusteiden on myös oltava kunnossa myrskyyn jouduttaessa. Miehistön on hallittava tilanteet, kunnioitettava luontoa ja elettävä luonnon ehdoilla.
Sarjaan ”maakravun kysymyksiä” Simo vastaili seuraavasti:
Pelottaako? ”Merellä useasti. Meren kunnioittamista ovat tuoneet myrskykokemukset. Joskus myrskyn jälkeen olen ajatellut, ettei koskaan enää. Kerran olin lähellä tilannetta, jossa miehistö olisi saattanut hukkua. Merellä näkee, miten lähellä kuolemaa voi olla. Tämä pistää hiljaiseksi. Muutama kaverini on kuollut. En siis mene veneeseen ilman pelastusliivejä ja olen tottunut niihin.
Paljonko purjehdus maksaa? ”Sopivasti. Panostukset ovat olleet sellaisia, että olen pystynyt lähtemään merelle. Muu talous pitää budjetoida sen mukaan. Purjehdus on sen arvoista.”
Entä viranomaistoimet ja lisääntyvä tietojen kerääminen sekä henkilöistä että veneistä? ”Meripelastuksesta on joskus soitettu ja tiedusteltu jostain Merenkävijöiden rekisterissä olleesta veneestä. Tietojen kerääminen on hyvä asia, jos ei mennä yliholhoukseen. Merivartijoilta saa hyvää palvelua. Jos kaikkia viittoja ei vaihdeta vihreiksi ja punaisiksi, olen viranomaisiin ihan tyytyväinen.”
Hygienia veneessä? Hygienia ei ole tuottanut ongelmia. Menen mereen uimaan ja pesen hampaat merivedellä. Gotland Runtissa oli 8 hengen miehistö. Mukana ollut lääkäri piti huolen käsien desinfioinnista ja puhtaudesta vatsatautien välttämiseksi. Septitankit ovat hyviä. Veden saa aina veneessä lämpimäksi.”
Onko jotain tärkeämpää kuin purjehdus? ”On, perhe. Purjehdus on osa elämää. On huolehdittava, ettei kenellekään käy vahinkoja. Harrastus on kiva, koska siihen liittyy sekä leikkiä että arvoja. Laituriparlamentti suhtautuu joskus kriittisesti. Normaalisti hallituksen jäsentä pitäisi kunnioittaa. Merenkävijöillä on satamien hankkimisessa ja talkootyössä pitkä historia ja seurasta löytyy paljon osaamista. Pitää pohtia annetaanko Merenkävijät jälkipolville parempana kuin seura oli 100 vuotta sitten ja ovatko seuraavat 100 vuotta vasta alkamassa.”
Muita kommentteja. ”Kilpailuihin tarvitaan suuri määrä järjestelijöitä. Toimin tällä hetkellä talousvaliokunnassa. On ollut kunnia olla seuran kommodorina kaksi kautta. Sen jälkeen tuntui, että ei ollut enää tarpeeksi annettavaa seuralle.”
Simo Tunkelo/Eija Telaranta